Flikan BDSM novellit

Siittola novellit Googlessa

Orjan uusi koti Huutokaupan jälkeinen matka tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Kertaakaan ei orjalta kysytty, miten menee tai esittäydytty tai annettu ohjeita tai mitään. Vanha herra vaan ajoi ja orja koitti pysyä tasapainossa koiran häkissä takapaksissa. Taisi se vähän nukahtaakin, kun meni kerälle pysyäkseen lämpimänä, mutta havahtui, kun huomasin auton pysähtyneen ja takapaksin kansi aukaistiin. Vanha herra ohjeisti: ”Nyt ollaan perillä. Avaan häkin ja talutan orjan uuteen kotiinsa. Tulehan reippaasti, saat kävellä vielä pystyssä pihan poikki, kun on pakkasta, ni päästään pikemmin sisälle. Saat sisällä tarkemmat ohjeet sitten pariskunnalta”. Niin ne meni, vanha herra edeltä ja orja kettingissä perässä, eikä se kyllä ehtinyt edes huomaamaan kylmää, vaikka paljain jaloin olikin. Ovi ei ollut lukossa ja eteisaulan jälkeen astuttiin isoon saliin. Tai vanhus astui, mutta sihahti orjalle, että sen kannatti mennä kontilleen ja seurata. Tuplanelkku oli keskellä salia, alastomana kontallaan, e

Tukholma-syndrooma #rankempaa sadismia   Kun se havahtui taas tajuihinsa, se oli edelleen sidottu x-muotoiseen telineeseen kauttaaltaan. Oli ehkä hyvä, että köyttä oli koko matkalta, niin tajuttomuuden koittaessa, se ei päässyt hervahtamaan paikoiltaan, eikä jäänyt pahasti roikkumaan minkään narun varaan. Mutta kuinka kauan ihminen jaksaisi olla jaloillaan? Se oli jo laskenut alleen jossain kohtaa ja Sadisti oli suihkuttanut sen jääkylmällä suihkulla puhtaaksi. Juotavaa se sai pillillä, pullo oli kiinnitetty sen vasempaan käsivarteen ja jossain muistikuvassa se näki, että koko pullo vaihdettiin aina välillä. Neste ei ollut ihan vettä, vaan jotain lihalientä, mikä kait ravinnoksikin katsottiin. Se ei tiennyt, kauan se oli täällä ollut. Tai missä ”täällä” edes oli. Sen se tiesi, että sitä kidutettiin ympäri vuorokauden. Sen rinnat tuntui olevan tulessa ja sen häppärit nipisteli, eikä se tiennyt, mitä siellä oli edes. Se olisi tehnyt mitä tahansa, jotta olisi saanut kivun loppumaan,

Orjan koulutus, ensimmäinen päivä Dora heräsi pimeässä jyskyttävään pääkipuun. Hän koitti viedä kädet ohimoilleen, mutta ne olivatkin jumissa. Ei liikkunut mihinkään, vaikka kuinka veti. Dora koitti nostaa jalkaa, mutta sama juttu. Dora tajusi, että oli jotenkin kiinnitetty alustaan, joka ei tuntunut omalta sängyltä, vaan kovemmalta. Hän ei kyllä yhtään aavistanut, mitä oli tapahtunut. Ja miksi hän ei nähnyt mitään. Hänen kasvoillaan oli joku liina. Se oli kait jotain karheaa kangasta, koska se tuntui poskilla niin pahalta. Mutta selitti toki, miksei hän nähnyt eteensä. Että onneksi ei ollut tullut sokeaksi sentään, eikä kuuroksikaan, koska oli erottavinaan ääntä jostain. – Hei, haloo! Oon täällä jossain jumissa! Tulkaa auttaa! - Turpa kiinni, miehen rouhea ääni sanoi jostain läheltä. - Mut oon jumissa, tuu auttaa mut irti, please? Pääkin sattuu sikana. - Ootas nyt hetki, tuun just. Irti et kyllä pääse, mutta pääkipu varmaan helpottaa pian. Ootko muuten neitsyt vielä? - Ai mitä? Miten