Tukholma-syndrooma

Tukholma-syndrooma #rankempaa sadismia

 

Kun se havahtui taas tajuihinsa, se oli edelleen sidottu x-muotoiseen telineeseen kauttaaltaan. Oli ehkä hyvä, että köyttä oli koko matkalta, niin tajuttomuuden koittaessa, se ei päässyt hervahtamaan paikoiltaan, eikä jäänyt pahasti roikkumaan minkään narun varaan. Mutta kuinka kauan ihminen jaksaisi olla jaloillaan? Se oli jo laskenut alleen jossain kohtaa ja Sadisti oli suihkuttanut sen jääkylmällä suihkulla puhtaaksi. Juotavaa se sai pillillä, pullo oli kiinnitetty sen vasempaan käsivarteen ja jossain muistikuvassa se näki, että koko pullo vaihdettiin aina välillä. Neste ei ollut ihan vettä, vaan jotain lihalientä, mikä kait ravinnoksikin katsottiin. Se ei tiennyt, kauan se oli täällä ollut. Tai missä ”täällä” edes oli. Sen se tiesi, että sitä kidutettiin ympäri vuorokauden. Sen rinnat tuntui olevan tulessa ja sen häppärit nipisteli, eikä se tiennyt, mitä siellä oli edes. Se olisi tehnyt mitä tahansa, jotta olisi saanut kivun loppumaan, mutta ei saanut edes sanottua mitään, kun aina koittaessaan, sen rintoihin johdettiin sähköä ja kipu oli mieletön. Tuota samaa kipua ei kuitenkaan tullut muulloin, kuin hänen koittaessa puhua tai itkeä. Laite ilmeisesti reagoi ääneen ja siksi se koitti olla hipihiljaa.

 

Sadisti seurasi kohteen reaktioita tarkasti. Sen kyyneleet oli hyvää polttoainetta. Hiljainen uikutus ja silmien anova katse sai Sadistin miettimään vaan lisää tapoja satuttaa. Kohde oli sen uhri nyt. Hän näyttäisi sille kipua, kunnes viimeinenkin taisteluntahto olisi sammunut ja se hyväksyisi tappionsa. Ensimmäinen askel oli opettaa, että sanoja ei tarvittu.

 

Loppupäivän tuo saisi kannatella sankoa rinnoillaan, johon hän laittaisi 5 litraa vettä. Olisi hauskaa katsella, kun kohteen rinnat venyisi kohti lattiaa ja se vaikeroisi hiljaa avuttomana. Ei saalista oltu valittu sattumalta. Näistähän se kirjoitti, niin kuin olisi paraskin asiantuntija. Väitti haluavansa TPE suhteeseen, jopa haluavansa joutua sellaiseen tahtomattaan. Sittenhän se tietäisi, mitä kannattaa haluta ja mitä ei. Kyllä Sadisti tiesi, mitä tuollaset wannabeet oli vailla. Ja tämä oli kyllä antanut ymmärtää paljon jo pitkään.

 

Hän oli ommellut sen häppärit yhteen ekana päivänä, kun se vaan kiljui. Välillä hän laittoi sille wandia jalkojen väliin silti, juuri siksi aikaa, että se alkoi kiemurrella himosta ja halusta ja sitten hän sammutti sen. Kohde koitti nylkyttää itseään wandin päätä vasten, mutta ei saanut sitä osumaan oikein. Se oli siinä liki, mutta ei ihan. Senkin se oppisi vielä, ettei se saanut valita tai tilata. Jos se halusi orjana elää, se ei valitsisi enää mitään. 

 

Se ei ollut tiennyt, että tällaista kipua oli olemassa. Se ei kertakaikkiaan tiennyt. Eihän sitä voinut siitä syyttää. Eihän? Eikä se ollut tahallaan yllyttänyt vasta-alkajia, se oli yrittänyt opettaa. Mutta nyt se kyllä myönsi, ettei tiennyt mitään. Ei yhtään mitään. Kipu alkoi kramppaavasta pikkuvarpaasta aina tukkarajaan asti. Tai ylikin. Hiukset oli ilmeisesti ponnarilla ja koko letti jossain jumissa, kun päähän sattui aina, kun se liikahti. Mies laittoi housuhenkarin sen nänneihin. Yksi nipistin kumpaankin tissiin. Koukkuun ripustettiin ämpäri. Ja sitten kaatoi siihen vettä. Pulloittain. Ämpärin paino kasvoi koko ajan ja siitä tuntui, että sen nännit irtoaa kohta. Tai se toivoi sitä. Sitten ainakin kipu loppuisi. Perkeleen kyyneleetkin alkoi valua taas poskille. Se oli kokonaan tuon hullun armoilla. Tämä oli totta.

 

Nyt wandi meni taas päälle ja se unohti kivun. Ehkä tällä kertaa se saisi orgasmin. Ison Oon. Sen pillu tuntui oudolta. Sekin sattui, mutta erilailla. Sen pillu oli pumpattu turvoksiin ja wandi tuntui erikoiselta. Mutta kivalta. Miksi se ei laittanut sitä lähemmäksi reiälle? Antaisi vähän enemmän, niin se laukeaisi tähän paikkaan. Se yritti heilutella pilluaan, että wandi osuisi tarkemmin. Mutta eihän se voinut osua, joskaan se ei sitä voinut tietää. Sen vaikerointi aktivoi sähkön ja hetken se tärisi kivusta paikoillaan. Eikä edes alkuun huomannut, että wandi oli sammutettu samalla. Nyt oli vain kipua, eikä orkku tullut taaskaan. Se alkoi turhautua. Ei ketään saanut pitää näin kauan ilman orkkua. Johan hän oli ansainnut enemmän?  Sadisti katsoi sen kiemurtelua.

 

Se olisi kohta valmista kauraa. Hän meni sen luokse ja sanoi: "Sammutan sähkön yhden sanan ajaksi. Mieti tarkkaan, mitä haluat sanoa"

 

"Apua? "

 

"Ei. Väärin meni. Mietipä huomiseen tarkemmin."

Mies irrotti kuitenkin ämpärin ja henkarin. Sammutti valot ja mahdollisesti poistui huoneesta. Ainakin ovi kävi ja sitten ei taas kuulunut mitään.

 

Se mietti kuumeisesti. Sitä panetti. Kiima oli ihan kauhea. Se mietti, johtuiko se kidnappauksesta. Oliko se ihastunut vangitsijaansa vai alisteiseen asemaan. Vai molempiin. Ja mitä tuo Sadisti halusi kuulla. Se oli ihan loppu. Mitä jos se olikin ihan oikea Sadisti ja halusikin kuulla turvasanan? Olipa se tyhmä, kun ei ajatellut aiemmin. Se huusi "punainen", niin kovaa kuin uskalsi ja saikin elämänsä sähköiskun. Mutta samantien myös valot sytytettiin.

 

Sadisti harppoi sen luo ja sammutti sähköt ja alkoi irrottaa köysiä.

 

- Tulihan se turvasana sieltä. Odotin jo paljon aiemmin, mutta hyvin kestit kyllä. Tästähän me on privassa puhuttu, mun nikki on Sami (toimituksen huomautus, nimi muutettu).

 

- Ei jessus sentään. Oliko tämä ihan niinku suunniteltu?

 

- Kyllä vaan. Lähes tilattu ja käsikirjoitettukin. Kesti vaan hetken järjestää vapaata, kun en tiennyt, minkä verran kestät.

 

Ajatukset sinkoili sen päässä. Se ei tiennyt... Se ei tajunnut... Se oli kyl jollain tavalla nauttinutkin, ku ei tarvinnu päättää mitään. Mutta mahtoiko siitä olla tällaseen? Tuhat ja sata asiaa pyöri sen päässä, kun se kävi pikakelauksella läpi heidän menneitä keskusteluita. Saiskohan se sit tulla? Suostuisikohan tuo pitämään sen omanaan? Kun viimeinenkin köysi irtosi, sen jalat ei kantaneet ees, niin se heittäytyi polvilleen ja alkoi rukoilla.

 

- Voisitko please pitää mut? En tarkoittanut punaista silleen, se oli vaan niinku hetkellinen paniikki. Voisitko? Lupaan olla tositosi kiltti ihan aina ja teen kaikki, mitä käsket.

 

- No avainkysymys olisi sitten, että alistutko? Otatko vastaan pannan ja luovut päätösvallasta lopullisesti?

 

- Saanko pitää turvasanan?

 

- Saat kolme keltaista ja yhden punaisen. Siihen punaiseen loppuu sitten ihan kaikki. Mutta varmasti opin sun rajat jo noilla keltaisilla, niin turha murehtii ennakkoon. Ja joskus voin alkuun kysyäkin vähän rajoja, mut tunnen sut kyllä aika hyvin jo valmiiks, jos oot ollut rehellinen toiveistas. Lisäksi kerran viikossa saat puhua vapaasti, ilman pelkoa rangaistuksista. Mä sitten teen, mitä haluan, mut olen ainakin tietoinen. Se aika on nyt, seuraava on sitten viikon päästä, jos otat tuon pannan.

 

- Mut oonkohan mä nyt ihan valmis tähän? Onhan se nyt eri asia fantasioida, ku toteuttaa? Kyllä mä kyl haluaisin sanoa kyllä. Mut en mä taida olla ees kummone masokisti ja pillukin on oudon tuntune.

 

- No sano kyllä. Sulla on sit muutama turvasana, joilla saat helpotusta. Tätä sä olet ainakin useamman vuoden jo toitottanut haluavas. Että joku muu päättää. Mä voin päättää, jos annat siihen valtuudet.

 

- No mä sanon kyllä. Haluan ottaa sun pannan ja jäädä sun omaksi. Oikeestaan parempaa hetkee ei vois ees olla, ku just menetin työpaikanki. Mulla on vaan yks kysymys vielä?

 

- No mikäs se ois?

 

Samalla Sadisti laittoi pannan sen kaulaan ja kiinnitti sen paikalleen.

 

- Mikä sun oikee nimi on? Miks mä kutsun sua?

 

- Sami oon myös ajokortissa, mut sano mua Herraksi, jos on sun vuoro yleensäkään puhua. Viikon päästä taas on.

 

Ja niin Sami lukitsi pannan paikoilleen lukolla ja laittoi avaimen taskuunsa.

 

- Sit yks vielä, että voidaanko me panna nyt vihdoin, ku mun tekee niin mieli?

 

- No ensinnäkin, se ei ole sun asias yleensäkään pyytää mitää, toisekseen kyselytunti loppui jo. Ja kolmanneksi, sun pilluun ei tule kukaan panemaan pitkään aikaan. Ompelin sen kiinni. Sun tehtävä on miellyttää, joten panen sua suuhun tai perseeseen ja jos kosket yhdelläkään sormella klittaas ilman lupaa, leikkaan sen pois.

 

- Keltainen!

 

- No niin. Yks käytetty. Amputointi on ilmeisesti yli sun rajojen, joten sitä en tee. Mietihän tarkkaan, mihin loput kaksi keltaista käytät ja milloin.

 

Mut nyt on aika mennä nukkuu, konttaa tuonne häkkiin ja anna kädet päädystä ulos. Laitan sulle käsiraudat yöks, ni et vahingossa hiplaile sitten sitä pilluas, kun tunnut olevan aika kiimassa.

 

- Mut emmätiiä onko se sit kivaa, että joudun olla ihan yksin ja ilman pillukivaakin

 

- Niin. Alistuminen ei aina ole kivaa. Tissit saa nyt vähän levätä ja pillukin. Sulla ollut aika rankat kolme päivää, ni lepää vähän. Huomenna aletaan sit kunnon koulutus, ni saadaan susta vielä kelvollinen orja.

 

Tukholma syndrooma, osa 2

 

Vai että kaksi keltaista ja sit viimeinen punainen. Uskomatonta. Tätäkö se oli aina halunnut? Se koitti avata jalkojaan, sen pillu oli kyllä ihan oudon tuntuinen. Jos se saisi jalkoja edes hiukan levälleen, ilmaa häppäreiden väliin, niin olo varmaan helpottuisi. Mutta häkissä ei ollut tilaa, eikä huoneessa kyllä nähnyt mitään, vaikka päätä se sai hiukan kohotettua. Se tulisi pian hulluksi, jos ei saisi koskettaa pilluun. Tuskin tuo nyt tosissaan oli, että leikkaa sormen pois, kyllä nyt raja jossain meni. Ehkä huomenna se saisi kädet sen verran auki, että voisi kokeilla edes. Mutta vihdoin sillä oli panta. Se oli pannoitettu. Sillä ei ollut vaatetta, mutta ei kylmäkään. Häkin pohjalla oli joku pehmike, ettei raudat painaneet sen ihoa ristikolle. Se oli omistettu, vihdoin. Kun hän kestäisi tämän koulutusvaiheen, Sami, siis Herra, ottaisi sen varmaan viereensä nukkumaan. Sen piti vaan olla hyvä oppilas, eikä valittaa turhista. Sami oli kyl hurjan komee ja kauheen vakuuttava. Mitenkähän kauan se olisi tuollane kovis… Ajatukset sinkoili ympäriinsä, mutta kyllä se oli väsynytkin ja kun kroppa oikein sykki kipua joka paikasta, se upposi unimaahan huomaamattaan.

 

Sami katseli tuoreinta hankintaansa. Se saisi nyt erikoishuomiota muutaman päivän ja jatkossa sitten saisi bondata possun kanssa. Pitäisi saada se oppimaan nyt ensin se hiljaisuus. Sami ei sietänyt mitään typeriä kysymyksiä tai turhaa sanahelinää. Vaimolla oli aina lupa puhua vapaasti, mutta muuten hän sieti juuri ja juuri kunkin orjan viikottaisen vapaahetken. Välillä hän kysyikin, halusiko orja todella jutella, kun antoi vaihtoehdoksi runkkuluvan ja kyllä ne kuukauden kuivan kauden päätteeksi useinkin halusi runkata. Aina hän ei tietenkään antanut tehdä loppuun asti, sillä orjat oli aina niin kivan näköisiä päästyään reunalle ja jos niiden käskettiin siinä kohtaa lopettaa. Se turhautuneisuus ja kyyneleet. Ai että. Naisen itku oli kyllä parasta. Vallankin, kun ne parkui ihan turhasta. Joskus hänestä oli kiva painaa pilluunkin. Pillut oli aina märkiä ja orjat vinkui kivasti, ku painoi ihan kohdunsuuhun asti. Syväkurkussa ne taasen oksenteli minne sattuu. Mut perseestä hän sai sen nautinnon, ku tiesi, että niitä sattui. Ei ne vikissyt kiimaansa, vaan puhtaasti kivusta. Ja se oli kyllä kaunista kuunneltavaa. Samin miehinen ylpeys oli vankasti tanassa.

 

Hän avasi häkin kansiristikon ja käski orjan nostaa persettään. Se oli ihan unensekainen, mutta totteli kiltisti. Sami työnsi häkin koloista puukepin läpi tukemaan asentoa, että perse pysyy tarjolla ja koska hän oli vain sadisti, mutta ei masokisti, hän laittoi nyt reilusti liukkaria kyrpäänsä. Sami pruuttasi keon myös reiälle ja siinä kohtaa orja oli jo todella hereillä.

 

- Hei, et sä voi, emmä voi, ei sinne mahu mitää, ku väärä reikä!

 

- No siks mä laitoin liukkaria, mut nyt pitää ensin tukkia sun suu. Ei ollut lupaa puhua.

 

Sen enemmittä puheitta Sami viritti punaisen pallogägin orjan suuhun ja kiristi hihnat takaraivolle kiinni. Sitten hän otti orjan lanteilta kiinni ja painoi sisään. Se oli hidasta, mutta lopulta se antoi periksi ja reitti oli vapaa. Orja kirkui, minkä gägiltä pystyi ja joka kirkaisu sai Samin päätöksen kirkastumaan, että tästä pitäisikin ehkä tehdä sittenkin lähinnä anaalilutka. Keltaista se ei nimittäin huutanut, eikä pahempaa punaistakaan.

 

Se ei voinut uskoa, että se tultaisiin perseraiskaamaan tässä kesken yön. Sen pitäisi todella pyytää nähdä sen sopimus, että se tietäisi, mitä siltä odotettiin. Se tunsi, että sen perse repesi joka työnnöllä vähän enemmän. Se teki kipeää. Sen kädet oli edelleen käsiraudoilla kiinni häkin ulkopuolella ja keppi esti sitä liikuttamasta persettäkään. Se oli kertakaikkiaan avuton. Ja niin se halusi ollakin. Mut sen perse kuitenki. Ja ihan kauhee elin. Varmaan se repelis pillunkin, jospa vain se vaihtais reikää. Vaikka tavallaan siihen sattui hurjasti, ni jotenkin kipu myös kiihotti. Ja avuttomuus. Se ei voinut edes neuvotella, vaan sen oli alistuttava siihen, mitä parhaillaan tapahtui.

 

Hän venytti sen persettä kämmenillään kumpaakin kannikkaa vuorotellen ja sai kuin saikin kulliaan pari milliä syvemmälle. Se ähkäisi taas, mutta ei enää kirkunut järjettömästi sentään. Taisi itkeä, mutta tuntui myös alistuvan. Hän nappasi toisella kädellä sen ponnarista kiinni ja toisella tuki itseään parempaan asentoon. Jumalauta, ku teki hyvää. Taisi orjakin nauttia, ei ainakaan koittanut väistellä enää, vaan pysyi kiltisti paikallaan. Hän vaihtoi tekniikkaa ja alkoi vetää rauhallisia vetoja edes takaisin, aina melkein kokonaan ulos, mutta vain melkein. Ja sitten hitaasti ihan täyden varren mittaan asti. Orja alkoikin taas riehua. Sen kouluttamisesta tulisi vielä antoisaa.

 

Juuri, kun se tottui jotenkuten kulliin perseessä, se hullu vaihtoi tekniikkaa ja alkoi tehdä hitaita työntöjä metrikaupalla ahtaassa kolossa. Eestaas vaan kulli seilasi, kiduttavan hitaasti, että jokainen sentti tuntui mennessä ja tullessa. Se ei kyllä kestäisi tällaista pitkään. Mutta ei ollut vaihtoehtojakaan. Se ei edes kehtaisi myöntää, että oli enemmän puhetta kuin tekoja. Se kestäisi. Ja herra yllättyisi iloisesti ja ottaisi viereen ja ja ja AIIIIIII SAATANA, ku tekee kipeetä kyl. Mikähän siinäki, ettei se voi pilluun painaa. Sen teki niin kovasti mieli, että raiskais varmaan tiskiharjanki, jos pääsis kosketusetäisyydelle.

 

Herra laukesi orjan perseeseen ja antoi kullin löystyä siellä ennen kuin nappasi sen pois. Hän laittoi tilalle tapin, jonka kapein kohta oli oman kullinsa paksuinen. Persettä oli ihan turha totuttaa pienempään tässä välissä. Kivasti pillulimatkin valui tikkien välistä patjalle, orja oli litimärkä. Sami hipaisi orjan suljettua häpyvakoa ja se singahti orgasmiin. Tämäpä oli yllättävää, Sami ei ollut huomannut, että se oli siinä rajalla jo. Noh, nauttikoon. Hän runkkasi sitä pepputapilla samalla, kun se tärisi ja ulvoi ja hekumoi. Oppikoon, että perseestä tulee nautinto.

 

Kun orgasmin aalto oli lyönyt sen läpi, se ei voinut uskoa päässeensä ratsastamaan aallon harjalla, kun kerran perinteistä penetraatiota ei ollut. Voisiko pelkästään kipu ja alistuminen saada aikaan tuollaista sen kropassa? Oli aika uskomatonta, mutta muutakaan selitystä se ei keksinyt. Chatissa oli aikanaan puhuttu kyllä, että orgasmiin piti aina saada lupa. Mahtoiko herra olla kiukkuinen sille nyt? Se ei kestäisi, mikäli toinen olisi suuttunut. Mutta sillä ei ollut lupaa kysyä, eikä se olisi kyllä ehtinytkään. Varmaan herra ymmärtäisi. Se päätti pyytää varuiksi anteeksi, kun olisi seuraava keskusteluhetki.

 

Orja nukahti siihen paikkaan. Perse pystyssä, mutta koko kroppa rentoutuneena ja käytettynä. Sami otti sen suugägin pois; näemmä orja oli sitä laatua, että se tulisi viettämään pääosan valveillaoloajasta gägitettynä. Hän meni possun luo ja käski sen nuolla itsensä puhtaaksi. Possu oli tullut hänelle jo kahdeksan vuotta sitten ja oli sellanen luotto-orja. Sille sai tehdä mitä vaan ja se oli vaan kiitollinen saadessaan palvella. Oikeastaan possu oli syy uuden orjan ottoon. Vaikka kouluttaminen kestäisi, lopputulos olisi hyvä. Kaksi orjaa toimi paremmin kuin yksi. Ne voisi auttaa toinen toistaan alistumaan ja palvelemaan paremmin.  Lisäksi niistä olisi toisilleen seuraa, kun hänen aika kului muissa asioissa. Possun suu teki hyvin työtään ja Sami tunsi miehuutensa nousevan uuteen kukoistukseen. Hän työnsi sen syvälle possun kurkkuun ja antoi siemenensä valua kiitollisen possun suuhun. Possun hän vei nukkumaan häkin viereen lattialle, kiinnitti kettingin sen jalasta häkkiin ja meni itse vaimon viereen sänkyyn. Vaimo saikin lämpimän suudelman ja hän oli puolestaan onnellinen, että puolison uusi hankinta vaikutti onnistuneelta nyt jo.

 

Aamun koittaessa vaimo laitti puurot tulille ja keitti miehelleen kahvit, kun mies meni avaamaan orjat ja antoi päivän tehtävät. Olisi possun tehtävä näyttää päivän rytmi uudelle orjalle, jota voisi jatkossa pitää sisarenaan. Herra ei ollut vielä päättänyt uuden nimeä, mutta sanoi sitä nyt alkuun lahnaksi, kun se oli niin kiltisti eilen maannut paikallaan. Aamupesun jälkeen orjien piti tulla puurolle, sitten laittaa toisilleen vuorotellen enemat huuhtelemaan perseet ja rasvata sitten hyvin ja tapittaa. Lopuksi ne voisi lakata toistensa kynnet ja laittaa hiuksetkin. Jos lahna ei tottelisi possun ohjausta, se lukittaisiin päiväksi häpeäpuuhun, jossa sitä kaiken muun lisäksi ruoskittaisiin rajusti. Enema olisi siistimpi tehdä vessassa, herra muistutti vielä lähtiessään.

 

Aamupalalla vaimolla oli hyvä tilaisuus katsella uutta tulokasta. Tänään hän ei vielä pyytäisi omia palveluksia, mutta senkin aika tulisi. Nyt hän halusi orjan oppivan paikkansa ja talon tavat alkuun. Mitä hän oli chatissa katsonut tuon kommentointia, oli aikakin laittaa se nöyrtymään. Orja oli nuollut puurolautasen tyhjäksi ja katsoi haaveillen kahvipannua, kun possu otti niiden lautaset ja tiskasi ne. Vaimo tokaisi miehelleen, että jatkossa orja saisi syödä silmät peitettynä, hän ei aikoisi sietää kerjäämistä.  Orja painoi nolona katseensa heti alas, mutta myöhäistä se oli, kun rangaistus oli jo määrätty.

 

Lahna oli kyllä nolo, mutta ei vaan keittiön tapahtumista, vaan myös siitä, ettei sillä ollut aavistustakaan, että herralla oli vaimo. Tavallaan, tietenkin hänellä oli. Mutta silti, se oli kuvitellut pääsevänsä herran vierelle sänkyyn ja muuta ja nuo toiveet piti nyt unohtaa. Sen sydän oli murtunut. Kerta kaikkiaan murtunut. Se mietti, pitäisikö sen kuitenkin sitten luovuttaa. Sanoa punainen ja lähteä kotiin. Täällä se ei saisi koskaan sitä asemaa, minkä se niin kipeästi halusi. Täällä tosin sen omistajia olivatkin herra JA tuo vaimo. Kaksin verroin siis sitä, mitä yhdeltä oli halunnut. Täällä se saisi jo asetelmassa nöyryytystä, mitä oli kaivannutkin. Alistua naisen oikkuihin samalla, kun palveli herraa. Kyllä se alkoi nähdä asetelmassa etujakin. Toden totta.

 

Kun possu otti sen kädestä kiinni ja talutti dunkkarin pesuhuoneeseen, se oli jo alistunut kohtaloonsa. Tätä se halusi. Olla omistettu ja saada tietty päiväjärjestys. Jos se tarkoitti perseen huuhdontaa ja sen loputonta valmistautumista pantavaksi, se kestäisi sen. Se olisi possun tukena aina. Ja samalla tukemana, sillä possu vaikutti tuntevan talon tavat hyvin. Se oppisi vielä miellyttämään herraa ja ehkä tämän vaimoakin. Heistä voisi tulla onnellinen suuri perhe, eikä herralta puuttuisi koskaan enää mitään.