Pikkuisen petplaytä

 Pikkuisen petplaytä

 

- Isi isi, mennäänkö me sit ihan oikeeseen eläintarhaan?
- Mennään pikkuinen. Huomenna, jos kaikki sujuu hyvin tänään ja tyttö tekee kaikki, mitä isi käskee
- Tietenki isi, mä teen aina sillee. Ihan just pirskuleen asti.
- Anteeks kuinka? Vai prikulleen tarkotit?
- Joo, just sinne. Vaikee sana.
- Tuus tänne isin syliin, ni isi pussaa sen sanan sun suuhun. Prikulleen sinne.
- Aiku ihanaa, on kyl maailman kivointa olla sun sylissä.
 
- Huomaatko, ku tässä on sekin kätevä, että voin riisua sut, eikä sun tarvi osata mitään
- Kyllä isi, tosi kätevä kyl. Mä oon ihan nakupelle pian.
- Niin ootkin, ja se kyl sopii sulle just hyvin. Me voitaski tänään leikkiä sitä kotieläintä sitte. Olisitko mun koira tän illan?
- Oisin tosi tosi mielellään, se on kiva leikki, kun mä tykkäänki eläimistä kauheesti paljon.
- Niin. Ja isi tykkää hiljaisuudesta, eikä koirat kauheesti puhu, eihän?
- Ei tietty, ainoastaan ihan maailman tärkeimmät jutut, eiks vaa?
- Joo, no ihan maailman tärkeimmät saat sanoa. Mut sun pitää tulla tohon mun eteen ja antaa tassua, ni saat puheluvan sillai sitte. Meepäs nyt lattialle, ni isi hakee sulle tarvikkeita.

 

Pikkuisen silmät oikein sädehti hihnassa olevien niittien kanssa kilpaa, kun se näki, mitä kaikkea isi toi tullessaan. Isi oli laittanut lemmikkijutut omaan laatikkoonsa ja toi sen kokonaan olohuoneeseen. Sieltä löytyi kiiltävän plugin kanssa oleva valkoinen häntä, jossa oli sateenkaaren pastellisia sävyjä. Isi käski nuolla plugin märäksi ja pyllistää ja niin häntä lukittui paikalleen ja seuraisi pikkuista koko ajan, osin sen sisällä. Sitten siellä oli tosiaan parimetrinen nahkahihna, jonka isi kiinnitti pikkuisen kaulapantaan. Hihnassa oli toisella puolella metallisia niittejä ja pikkuinen arveli, että ne tuntuisi aika kovalta, jos isi saisi päähänsä piiskata sitä sillä. Isi ei usein kyllä piiskannut, mutta aina välillä se innostui enemmänkin, jos pikkuinen ei muistanut totella ihan kaikkea. Sitten laatikosta löytyi vielä nahkaiset tumput, joista puuttui peukalon paikka, eli pikkuinen ei pystyisi käyttämään käsiään sen paremmin, kuin koira tassujaan. Isi sulki tumppujen soljet huolellisesti ja pussasi kumpaankin tassuun. Sitten isi näytti laatikosta vielä sellasta gägiä, joka näytti luulta, mutta sanoi, että suuta tarvittaisiin ensin muihin töihin, joten se sais odottaa hetken. Siellä oli pallo ja leluja ja yhden muovisen luun isi laittoi sohvan käsinojalle. Lopuksi sieltä löytyi vielä vaaleanpunainen posliinikulho, johon isi haki vettä ja laitti sen sitten lattialle. Siitä pikkuinen saisi juoda loppuillan. Leikki oli valmis alkamaan.

 

Isi otti ensin luun ja sanoi, että leikittäisiin nouda leikkiä. Isi heitti ja pikkuinen ryntäsi perään hakemaan. Hihna viisti lattiaa, kun isi ei pitänyt siitä kiinni, pikkuinen konttasi ja nappasi lelun suuhunsa ja palasi kontaten isin luo takaisin. Kun isi laitti käden alle ja sanoi irti, piti heti irrottaa. Muuten voi saada piiskaa. Mut pikkuinen oli tosi kiltti ja pudottikin sen heti. Sillä alkoi muuten kuola valua ja siitä se ei oikein tykännyt. Sitten isi heitti sen uudelleen. Nyt kun lelu oli märkä, se keräsi ihan kaikki maailman pölyhiukkaset lattialta mukaansa ja sitä oli aika kurja kantaa suussa. Mut isi tuntui tykkäävän leikistä, joten pikkuinen nosti sen urheasti suuhunsa ja konttasi takaisin. Nyt se pudotti sen kuitenkin heti, eikä huomannut odottaa isin kättä. Ja tietenkin se putosi isin varpaalle. Isi otti sitä hiuksista kiinni ja tukisti kunnolla, kun samalla torui. Pikkuisen piti oppia odottamaan. Isi nosti pikkuisen polvillensa päälle poikittain ja löi napakasti kymmenen kertaa sitä suloisen hännän ympärille. Sitten isi heitti lelun vielä kertaalleen kauas ja käski hakea, mutta tipauttaa sen tullessa takaisin lelulaatikkoon. Isin alkoi tehdä mieli, kun näki pikkuisen pyllyn.

 

Kun pikkuinen haki lelua, isi riisui housunsa. Pikkuinen oli kanssa jo ihan märkä, kun vaikka se ei varsinaisesti tykännyt piiskaamisesta, se kyllä tykkäsin senkin edestä siitä, kun isi piti siitä huolen ja antoi sille kuria. Isi oli sen maailman napa ja sekin halusi olla isille tärkeä.

 

Isi käski nuolla palleja ja kullia. Se tekin sen oikein mielellään. Joskus, kun isiä nuoli ja piti oikein hyvänä, se sai kullin sitten pimppiinkin ja se vasta hyvältä tuntuikin. Ei sillä, että se nyt yrittäisi ohjailla tapahtumien kulkua mitenkään, mut niinku välihuomautuksena. Nyt isillä oli kyl eri jutut mielessä, kun se keräsi pikkuisen hiukset nyrkkiinsä ja ohjasi sen suun ihan täyteen kullia. Se oli kontallaan lattialla isin edessä ja isi työntyi sen kurkkuun asti. Onneksi siellä oli se panta kuristamassa, ettei isi mennyt sen pidemmälle, mutta kyllä tiukkaa teki hengittää, kun kulli oli koko ajan kurkussa. Pikkuiselle tuli ihan kyyneleet silmiin ja kurkkulimoja tunki suuhun väkisin. Mut isi ei huomannut, se vaan käytti pikkuisen suuta, niin kuin se olisi joku fleshlight tai vastaava. Ja pikkuinen teki parhaansa. Eikä tukehtunut. Ja isi laukesi sen suuhun. Sitä pulppusi oikein syvälle kitalakeen asti, mut hiukan ehti pikkuinen maistaakin. Isi maistui kamalan hyvältä.

 

Nyt isi puki housut takaisin jalkaansa ja arvasi oikein, että pikkuisella oli pisuhätä. Isi otti hihnan käteensä, mutta ei vienytkään vessaan, vaan ulos. Isi käski kyykätä nurmikolle ja päästää siihen. Pikkuisella oli kyl niinku ujopissa ja oltiin sentään ulkona. Mutta isi kysyi, että halusiko pikkuinen oikein lenkille sitten, vaikka siellä voisi helpommin törmätä muihinkin sitten. Niinpä pikkuinen antoi pissan tulla. Pissa teki ihan lammikon ja pikkunen pelkäsi, että varpaatkin likastuu, mutta sitten maa vietti juuri eri suuntaan ja varpaat säilyi puhtaina. Huh huh, kun oli jännittävä iltapisu.

 

Sitten isi vei sen takaisin sisälle. Isi käski sen vielä juoda kiposta ja sitoi hihnan sitten sängyn jalkaan kiinni. Pikkuisen piti käydä unten maille, koska huomenna olisi edessä hurjan kiva päivä eläintarhassa. Pikkuinen nukahtikin heti ja uneksi, että juhlan kunniaksi saisi ehkä koristella isin parran kultaisella glitterillä. Isi olisi kyllä sit niin komee, ettei se ehkä kestäisi sitä itsekään. Mut saahan sitä unelmoida ❤