Alman matka umpikujasta

 #Triggervaroitus: sisältää kotiväkivaltaa

Huom. Ensimmäinen osa sisältää kotiväkivaltaa, mikä saattaa ahdistaa joitakin lukijoita. Kyseinen tilanne, kuten koko novelli, on kuitenkin pelkkää fiktiota, eikä siinä ole ainakaan tietoisesti yhtään viittausta todellisiin henkilöihin tai tapahtumiin.

I

Kun potku kylkeen tuli kolmatta kertaa, Alma päätti, että nyt riitti. Jos hän tästä selviäisi, niin sai olla viimeinen kerta. Alma oli kokeillut kaikkia mahdollisia rooleja, mutta aina tuli turpaan. Onneksi pelastava numero oli tallennettu muistilokeroon. Ja vihdoin hän oli valmis lähtöön. 

Se nosti hänet pöydälle ja koitti vielä raiskatakin, mutta Alman onneksi ei saanut hyödytöntä miehenjatketta sen vertaa kovaksi, että sillä olisi raiskausta voinut suorittaa. Tietenkin sekin oli Alman vika, kuka nyt itkevästä tiskirätistä kiihottuisikaan.

Onneksi se sammui yhtä nopeasti kuin oli suuttunutkin ja jäi pöydän päälle retkottamaan puolittain Alman päälle. Alman odotti hetken ja työnsi kaikilla voimillaan miehen sivuun päästäkseen alta pois.

Hän meni vessaan ja siisti itsensä, minkä taisi. Haki kännykän laturista ja pakkasi reppuun vaatetta, laturin ja pukeutui lämpimästi. Alma laittoi kodin oven hiljaa perässään kiinni ja kipitti portaat alas aina kellarikerrokseen asti, jota kautta pääsi naapurirappuun. Vasta siellä hän uskalsi päästää kyyneleet valumaan ja soitti puhelun.

- Alma tässä, anteeksi tää kellonaika. Olitko tosissas, että saan tulla sinne turvaan?

- Tottakai. Tulen heti hakemaan. Kerro vaan osoite ja pysy sisällä lämpimässä sen aikaa jookos?

- Joo, Umpikuja 2

- Selvä juttu. Älä huolehdi enää mistään.

Alma lopetti puhelun ja koitti keräillä itseään. Hän kuulosteli kellarin kautta mahdollisia ääniä, että se sika olisi herännyt ja havahtunut Alman katoamiseen, muttei kuullut mitään.

Rappukäytävä oli muutenkin hiljainen, kukaan ei tullut tai mennyt ja valot sammui vähän väliä, kunnes Alma ei enää laittanutkaan niitä päälle.

Hetken päästä pihalta näkyikin auton ajovalot ja Alma juoksi suoraan pelkurin penkille istumaan. Nopea vilkaisu kuskin penkille, ettei sentään vieraan autoon mennyt ja sitten vilkaisu omiin ikkunoihin, joissa ei näkynyt liikettä vieläkään.

Jake ajoi rauhallisesti ja katsoi välillä syrjäsilmällä Almaa. Nainen oli lyöty. Jake ei voinut olla miettimättä, mistä tämä rohkeuden puuska oli tullut, että Alma uskalsi lähteä, mutta oli onnellinen hänen puolesta tietenkin. Lähtö oli ensimmäinen askel pitkän parantumisen tiellä.

Perillä Jake ajoi auton suoraan talliin, josta pääsi sisäkautta taloon. Hän ohjasi Alman vierashuoneeseen ja pyysi tätä rauhoittumaan ja nukkumaan turvassa. Alma ei oikein osannut toimia ominpäin,  mutta totteli kuitenkin kiltisti ja riisui ylimmän vaatekerroksen ja meni maaten. Jake peitteli hänet ja laittoi ovensuun pistorasiaan yövalon vielä turvaksi.

Jake itse meni uimaan iltatreenit omaan altaaseen ja alkoi miettiä Almaa ja mitä naisen kanssa tekisi. Veto vedolta asiat järjestyivät pään sisällä ja kohta ainoa kysymysmerkki oli enää, suostuisiko Alma ottamaan toisenkin loikan kohti itsenäisyyttä.

Alma oli ollut hänen nuoruuden pitkäaikaisin unelma, mutta oli Jaken armeijan aikana lyönyt hynttyyt yhteen sen kauhean karpaasin kanssa syistä, joita voi vaan arvailla. Kun Jake oli nähnyt Alman kaupassa kesällä, hän oli vaikuttanut säikähtäneeltä peuralta ajovaloissa ja oli peitellyt silmäkulmaa naurettavien aurinkolasien ja ylisuuren huivin kanssa. Jake oli sanonut suoraan, että jos Alma halusi pois, hän auttaisi ja oli sujauttanut käyntikortin tämän käteen.

Jake oli tarkoittanut sitä todella, mutta oli todella yllättynyt, että Alma tarttui tarjoukseen puolen vuotta myöhemmin.

Hän latasi kahvinkeittimen valmiiksi ja meni sänkyyn, eikä herännyt ennenkuin aamulla kuuli, kun vierashuoneen vessa vedettiin. Uuden elämän ensimmäinen päivä alkoi.

II

Jake nousi ripeästi ja pukeutui mielestään rennosti,  farkut ja kauluspaita. Hän kävi painamassa kahvin päälle ja jäi odottamaan keittiön pöydän ääreen. Pian Alma tulikin, jonkinlainen paituli päällään, hän oli selvästi yöllä riisunut lisää vaatteitaan, paljaat jalat ja tukka pörrössä. Jaken teki mieli mennä halaamaan, muttei uskaltanut liikahtaakaan, ettei toinen säikähtäisi ja karkaisi.

- Nukuitko hyvin?

- Joo, kyllä. Tai en oikeestaan. Pelotti ja jännitti.  Kiitti kyydistä yöllä, en tiennyt mitä tehä. Mun pitäis kyllä varmaan mennä takas. Se suuttuu, jos herää, enkä oo siellä.

- Niin. Tai sitten mennään virastoon jättämään avioerohakemus ja siirretään sun kirjat tänne. Puolen vuoden päästä oot lopullisesti vapaa, eikä sua lyödä enää koskaan. Opit nukkumaan, puhumaan rehellisesti ja kasvattamaan selkärankaa. En mä mikään turha ortopedi ole.

 

- No enhän mä voi lähteä noin vaan. Silloin alussa mulla oli hyvä olo, kun se päätti mun puolesta kaikki ja piti huolta.

- Ai, kuinka monta kertaa oot kääntänyt toisen posken? Ja montako kertaa meinaat vielä kääntää? On kuule kivampiakin tapoja alistua ja heittäytyä toisen huolenpidon alle. On sellasia miehiä, jotka pitäis sua kuin kukkaa kämmenellä ja silti asettais sulle tiukat rajat ja ohjeet olla. Melkein tekis mieli komentaa sut nurkkaan häpeemään käytöstäsi, mutta syödään nyt aamiainen ja lähdetään sitten sinne virastoon.

Alma hämmentyi toisen  äänensävystä. Juuri sellasta hän oli luullut kuulleensa miehensäkin äänestä aikanaan. Huolenpitoa ja välittämistä. Kun taas mies selvästi olikin tarvinnut vaan syntipukin. Alma oli kokeillut kaikkia mahdollisia rooleja. Sisäkkönä ja huorana tuli vähiten turpaan, mutta kaikissa lopulta sattui.

Kännykkä soi ensimmäisen kerran, kun Alma oli juuri kirjoittanut avioerohakemuksen. Hän ei vastannut, vaan blokkasi miehen numeron Jaken ohjeiden mukaan.

He kävivät hypermarketissa hakemassa kaikkea, mitä Alma ei ollut saanut tuotua, eikä Jaken silmäkään värähtänyt, kun kassa ilmoitti loppusumman, joka oli useita satoja euroja. Jake tienasi ortopedina enemmän kuin tarpeeksi, vaikka leikkasi vain kerran viikossa, ellei tullut hälytyksiä onnettomuuksien takia ja muita tapaamisia käytiin tarvittaessa tietokoneen välityksellä. Hän pystyisi huolehtimaan siipirikosta oikein hyvin.

Jake käski Alman ilmoittaa omille vanhemmilleen, ettei asunut enää Umpikujassa, eikä haluaisi kuulla enää sanaakaan miehestä, jonka kanssa oli vahingossa avioitunut. Hän lupasi ottaa paremmin yhteyttä, kunhan olisi parantunut ja vakaampi. Mutta ei kertonut osoitetta, ettei vanhemmat kertoisi sitä vahingossa edelleen.

Lounaalla he juttelivat, miten Alman oli tehnyt mieli hakea yliopistoon opiskelemaan lukion jälkeen, muttei ollut saanut, kun työttömänä kuulemma tienasi paremmin ja voisi samalla huolehtia kodista. Jakea suututti, mutta ainakin nyt tiesi, miten voisi Almaa kannustaa. Vielä Alma saisi viestinnän tutkinnon ja työn, josta oli aina haaveillut. Pääsykokeet olisivat keväällä ja koulu alkaisi sitten syksyllä, kun ero olisi jo selvä.

III

Jake oli valmis odottamaan. Jonain päivänä Alma olisi hänen. Hän katsoisi, ettei nainen koskaan olisi puutteessa tai menisi nukkumaan surullisena. Yksi askel kerrallaan hän antaisi Almalle tehtäviä, sääntöjä, palkintoja ja näyttäisi, että oli tukena myös huonoina päivinä. Kunnes Alma olisi valmis vastaanottamaan hänen pannan ja kantaisi sitä ylpeänä kaikkialla.

Kun Alma opiskeli pääsykokeita varten, Jake oli tarjonnut orgasmia palkinnoksi jokaisen luetun kirjan jälkeen.  Seuraavilla viikoilla orgasmeja sai päivittäin, kun hän kirjoitti tiivistelmiä lukemastaan ja Alma opiskeli pääsykoekirjoja ja itseään innokkaasti. Alman oppiessa nauttimaan kehostaan, Jake oli antanut lisätehtäviä, joilla hän sai lisää nautintoa. Lopulta Alma olisi vaikka nuollut Jaken varpaita saadakseen lisää orgasmeja, kun mikään ei tuntunut enää riittävän. Ja Jake antoi toisen nauttia.

Välillä hän antoi tosin leikillisiä rangaistuksia, jos Alma vaikka juoksi, hänet laitettiin nurkkaan seisomaan joksikin aikaa ja loppupäiväksi reisien väliin köysi, jotta joutui ottamaan pikkuriikkisiä askelia loppupäivän.  Mutta koskaan hän ei korottanut ääntään tai kohottanut kättään Almaa vastaan ja Alma kerrassaan kukoisti. Opetteli laittamaan Jaken lempiruokia ja pitämään keittiön ja koko kodin puhtaana.

Ero oli tullut voimaan toukokuussa, mutta ainoa muutos oli, että Alma otti tyttönimensä takaisin. Ositus hoidettiin Jaken tunteman lakimiehen kautta, Alma ei vaatinut mitään, hän halusi ainoastaan unohtaa tuon ajan ja miehen. Alman selkäranka vahvistui päivä päivältä.

Kesällä he juhlivat Alman yliopistoon pääsyä piknikillä meren rannalla. Mukana oli kuoharia ja mansikoita. Vain kermavaahto puuttui kliseestä, mutta ero edelliseen Almaan oli todellinen. Alma oli onnellinen ja kaunis seesteisyydessään. Hän oli loputtoman kiitollinen pelastajalleen ja samalla auttamattomasti rakastunut Jakeen. Kovasti hän oli taistellut sitä tunnetta vastaan, mutta Jake tiesi kyllä mitä nappeja painaa ja Alma oli mennyttä.

Siitä se oikeastaan alkoi. Toki oli jo aiemmin leikitty paria, helpotettu puolin ja toisin. Mutta nyt Jake kysyi, halusiko Alma ottaa kantaakseen Jaken pannan pysyvästi? Antautua hänelle ja vain hänelle vai lähteä kokeilemaan siipiään opiskelujen myötä uuteen elämään. Ja halusihan hän.

Kun Jake kiinnitti metallisen kahleen Alman kaulaan, se tuntui iholla ensin kylmältä ja kun lukko napsahti kiinni, ikuiselta. Alma tunsi, miten panta toimi; koko kroppaan tuli lämmin henkäisy, ihan sydämeen asti ja takaisin. Hän oli haluttu ja omistettu. Hänestä huolehdittiin ja häntä rakastettiin.

Alma tunsi astuneensa valoon pitkän pimeyden keskeltä ja tiesi olevansa vihdoin kotona.

Alma ja avain onneen

 

Alman eheytyminen sujui suhteellisen hyvin. Hän näki edelleen painajaisia toistuvista hakkaamisista ja raiskauksista, mutta vähemmän kuin alkuunsa, eikä ne olleet niin rajuja enää. Alussa hänellä oli myös hankaluuksia uskoa, että mennyt oli mennyttä, eikä takaisin tarvinnut palata. Alman painajaisissa ex stalkkasi häntä uuden kodin ulkopuolella ja pikkuhiljaa hän koitti vetäytyä kokonaan sisälle. Kun yliopisto alkoi, se oli suurimmaksi osaksi etänä, mutta aina välillä pakollisia lähituntejakin. Kauppareissuille hän lähti vain Jaken mukana, yksin ei koskaan. Jake alkoi pikkuhiljaa huolestua ja oli aika ottaa pirua sarvista.

 

- Alma kuules. Oon täs ajatellut hiukan. Älä nyt ota tätä väärin, mut miksi et käy ollenkaan ulkona? Eikö teillä opiskeluporukan kanssa olis mitään illanistujaisia vaikka, että tutustuisit ihmisiin ja saisit vähän vaihtelua?

 

- Oletko sä sitten kyllästynyt muhun nyt jo vai? Miksi mun pitäis mennä mihkään? Tai haluatko sä ite mennä johki ulos välillä?

 

- Höh, no en oo kyllästynyt, vaan huolissaan. Viisaammat sanoo, että jos putoo hevosen selästä, sinne pitää kiivetä heti takas. Muuten alkaa pelätä. Oon huolissaan, että alat pelätä elämää, ku ollaan täällä kuplassa vaan keskenään.

 

- Mut kato, ku mulla on niitä painajaisii. Ni tiiätkö, oon ihan varma, että jos tästä lähen, ni se oottaa tuol pusikos, enkä ehi ees pysäkille, ku se on jo raiskannu mut ja nakannut johonki ojaan.

 

- Kukas sun pilluun saa koskea?

 

- No vaan sä, mut jos se ei tajuu sitä?

 

- Katos mitä hommasin sulle. Se on mittojen mukaan, ni pitäis olla just eikä melkein.

 

- Niin mikä tää on?

 

- No se on siveysvyö. Tarkoitettu pitämään luvattomat penetraatiot poissa. Kun sen lukitsee, niin kukaan ei voi raiskata sua. Ja jos haluat vähän kivaa, ni wandailet hiukan ennenku laitat sitä, ni säilyy kiva kiimakin sitten päällä valmiiksi iltaan. Käys vessassa, ni kokeillaan.

 

Alma teki työtä käskettyä, eikä voinut käsittää, miksi ajatus lukosta kiihotti. Vaikka samalla se rauhoitti. Ex ei todellakaan voisi raiskata häntä, jos hän olisi lukittu aina talon ulkopuolella. Jake oli kyllä paras. Osasi huolehtia hänestä juuri oikein. Alma pesi vielä pillun oikein hyvin, kun ei tiennyt, miten lukitusjuttu toimisi.

 

Jake oli hakenut sillä välin pyyhkeitä ja oli levittänyt yhden sohvan divaaniosaan. Hän käski Alman käydä siihen makuulleen, nostaa polvet koukkuun sivuille ja meni itse polvilleen päätyyn. Näin Jaken silmien edessä oli Alman pyhin. Hän huomasi, että Alma oli kiihottunut, sillä tuli kiimatippa jo pillusta ja klitoris oli turpoamassa.

 

Jake nuolaisi sileää pillua. Alma huokaisi. Jake nuolaisi toista häppärin reunaa ja jatkoi klitorikseen saakka ja lopuksi imaisi koko klitoriksen suuhunsa ja Alma voihkaisi. Jake painoi pari sormea sisään ja alkoi pikkuhiljaa runkata, kiusaten kielellään samalla. Alma oli niin valmis. Jos hän saisi ihan hiukan edes tuntea Jaken kullin sisällään, hän varmasti laukeaisi siihen paikkaan. Mutta onko pahempaa palautusta todelliseen maailmaan, kuin että sisällä olleet sormet tungetaankin suuhun ja käsketään nuolla puhtaaksi. Jake otti toisen pyyhkeen ja taputteli Alman puhtaaksi ja tiputteli vielä talkkia reisitaipeisiin, niin kuin se olisi joku vauva.

 

Sitten Jake käski Alman nousta ja alkoi virittää vyötä paikoilleen. Vyötäröosa ensin, josta lähti rautainen osa alakautta eteen kiinni, peittäen koko pyhimmän. Kun edessä oleva osa oli paikoillaan, Jake sujautti lukon sen soljesta kiinni vyötäröosaan ja näin Alma olisi lukossa. Suojassa. Turvassa. Jake laittoi avaimen kaulakoruun, jonka laittoi Alman kaulaan ja taputti vielä pepulle, että valmista oli.

 

Alma oli vieläkin hämillään kaikesta ja erityisen hämillään, kun Jake oli lopettanut kesken. Hän ei meinannut ymmärtää, miksi Jake teki niin. Mutta mitä enemmän hän sitä ajatteli, oli oikeastaan mukavaa olla siveysvyössä turvassa. Alma meni sohvalle istumaan ja kiehnäsi Jaken kainalosta hyvän asennon ja vain oli ja ajatteli. Vyö ei tuntunut pahalta, mutta klitoris sykki omiaan, kun oli päässyt vauhtiin. Alma laski päätään ja kaivoi Jaken housuista sen ihanan kullin esille ja alkoi nuolla sitä pitkin vedoin. Se oli valmiiksi puolikovana, eikä aikaakaan, kun se oli täydessä valmiustilassa. Jake keräsi hänen hiuksensa nyrkkiin ja painoi siitä tahtia. Liiankin nopeasti Jake ampui siemenensä Alman kurkkuun urahdellen ja Alma nieleksi, minkä ehti ja pyyhki kielellä talteen myös karkuun pyrkivät tipat.

 

Huolellisesti Alma riisui siveysvyön ja jätti sen lukkoineen olohuoneeseen, kun he siirtyivät makuuhuoneen puolelle rakastelemaan molempien tyydytykseksi. Huomenna olisi täysi päivä ja he nukahtivat toisiinsa kietoutuneina ja onnellisina.

 

Aamutoimien jälkeen Jake auttoi Almalle siveysvyön päälle, mutta kun hän koitti laittaa avainkorua Almalle, tämä pyysikin, että Jake pitäisi siitä huolen. Almalla olisi turvallisempi olo, kun pääsy avaimeen olisi Jaken kautta, eikä omin päin. Ja niin he sopivat, että jatkossa Alma olisi aina lukittu kodin ulkopuolella ja avain olisi Jakella kotona. Alma lähti yliopistolle varmana, että menneisyys irrottaisi joskus otteensa.