Dora

Orjan koulutus, ensimmäinen päivä

Dora heräsi pimeässä jyskyttävään pääkipuun. Hän koitti viedä kädet ohimoilleen, mutta ne olivatkin jumissa. Ei liikkunut mihinkään, vaikka kuinka veti. Dora koitti nostaa jalkaa, mutta sama juttu. Dora tajusi, että oli jotenkin kiinnitetty alustaan, joka ei tuntunut omalta sängyltä, vaan kovemmalta. Hän ei kyllä yhtään aavistanut, mitä oli tapahtunut. Ja miksi hän ei nähnyt mitään. Hänen kasvoillaan oli joku liina. Se oli kait jotain karheaa kangasta, koska se tuntui poskilla niin pahalta. Mutta selitti toki, miksei hän nähnyt eteensä. Että onneksi ei ollut tullut sokeaksi sentään, eikä kuuroksikaan, koska oli erottavinaan ääntä jostain.

– Hei, haloo! Oon täällä jossain jumissa! Tulkaa auttaa!

- Turpa kiinni, miehen rouhea ääni sanoi jostain läheltä.

- Mut oon jumissa, tuu auttaa mut irti, please? Pääkin sattuu sikana.

- Ootas nyt hetki, tuun just. Irti et kyllä pääse, mutta pääkipu varmaan helpottaa pian. Ootko muuten neitsyt vielä?

- Ai mitä? Miten niin, en pääse irti, pitäähän sun päästää mut. Vaikka pääasia, että saan ton pääkivun pois, mitähän ihmettä mulle on tapahtunu, tiiätkö? Eikä sillä, että se sulle kuuluis, mut tottakai oon neitsyt. Aion säästää itseni sille oikealle.

Samassa tulikuuma rauta painui Doran reidestä läpi, tai siltä ainakin tuntui. Dora huusi ja kirkui ja karjui, mutta kipu vaan kävi sietämättömäksi; palanut liha haisi, kunnes Doran reidelle heitettiin vettä ja rauta oli ilmeisesti irronnut. Se hullu laittoi siihen jonkun suojan ja sen päälle varmaan kangaspussillisen jäitä. Dora ei edelleenkään nähnyt mitään, mutta sen pää vilisi mielikuvia. Se ei vieläkään tiennyt, missä oli ja miksi, mutta alkoi arvella, ettei se ääni ollutkaan kiltti. Taisi olla sitä paitsi sen syytä, että Doran reisi oli tulessa.

Dora nieleskeli itkua ja koitti uudelleen. – Hei kuule, anteeksi, jos oon ollut sulle tyly tai jotain. Mut voisitko ystävällisesti päästää mut pois, kun pitäis palauttaa yks biologian essee vielä tänään?

- Noh, tulet vielä oppimaan, ettei sun tarpeilla ole väliä. Unohda biologia ja koko koulu, sinne et enää tule menemään. Niitä muita siideripissiksiä, joiden kans olit iltaa istumassa, et myöskään tule enää näkemään. Sä olet nyt mun. Olen sut merkinnytkin omaksi. Susta tulee mun orja. Ja sitten, kun olet oppinut tavoille, niin myyn sut jollekin.

- Ei ihmisiä voi tollee omistaa ja myydä. Ei eletä enää mitään orja-aikaa. Ja mun täytyy päästä pois.

Mies tuli Doran viereen, laittoi kankaan päälle suugägin, jonka kiristi pään takaa kiinni sanoen:

- Aina kun puhut poispääsystä, saat suugägin ja raippaa. Etköhän opi pian. Annan nyt aluksi 10 iskua, niin tiedät jatkossa sitten.

Ja niin, ihan kyselemättä mitään, Dora sai ensimmäisen piiskauksensa. Se huusi ja kirkui ja karjui taas, minkä gägiltä pystyi, mutta raippakäsi ei antanut armoa. Kymmenen komeaa raitaa tuli koristamaan sen reisiä (onneksi vain sitä, joka ei ollut tulessa), rintoja ja mahaa.

Sitten se tunsi, että vettä valutettiin kankaan läpi. Olikin jo hirvee jano, että onneksi sentään vihdoin. Siinä ku se koitti nieleskellä kaikki, mitä suuhun tuli, ni sille tuli kyllä mieleen, että juomisesta tulee usein pissahätäkin, eikä siitä hullusta voinut tietää, koska se päästäis vihdoin tästä pois.

- Noin. nyt on merkitty, piiskattu ja juotettu. Pitäiskö sut sitten laittaa tonne häkkiin, niin saisin vähän suunnitella rauhassa sun koulutusta? Vai pitäiskö korkata se perse ensin…? Sen voiskin tehdä ensin, kun vähän panettaakin.

Dora oli kauhuissaan, ensin siitä, että se puhui häkistä ja koulutuksesta, ihan niin kuin hän olisi jäämässä pidemmäksikin aikaa, mutta sitten se puhui vielä raiskauksesta noin kasuaalisti. Dora ei edelleenkään edes tiennyt, miltä mies näytti, mutta hullu sadistihan se selkeesti oli.

Mies otti metallitangon, missä oli lenkkejä ja meni pöydän jalkopäähän. Irrotti soljen, jolla jalassa ollut kahle oli kiinnitetty pöytään ja laittoi sen tangon toiseen päähän ja teki saman toiselle jalalle. Katosta mies otti metallisen vaijerin, jonka kiinnitti tangon keskellä olevaan reikään ja sitten painoi nappia. Moottori alkoi surista ja tanko ja sen mukana olevat jalat alkoi nousta kohti kattoa, eikä Dora ei voinut auttaa asiaa ollenkaan. Kun jalat olivat ylhäällä, mies tiputti pöydän reunan alas, (siinä oli sellainen klaffimekanismi) ja käveli suoraan Doran jalkojen väliin.

Mies levitti huolella liukkaria Doran perseeseen ja muitta mutkitta tunkeutui sisään. Dora luuli hajoavansa siihen paikkaan. Se yritti kirkua, mutta gägi esti sen tehokkaasti. Sitä sattui ihan saatanasti ja se alkoi itkeä, mutta eihän säkkikankaan ja gägin alta kuulunut kuin niiskutusta ja epämääräistä muminaa. Mies taas kiihottui entisestäänkin uhrinsa tuskasta ja ampui siemenensä syvälle Doran pimeimpään paikkaan, komean karjahduksen kannustaessa pikkuriikkisiä uimareita.

- Joo. Kyllä susta tehdään hyvä perse vielä jollekin. Ehkä pillukin. Saa uusi omistaja sitten päättää. Mutta meillä on vielä monta yhteistä hetkeä ennen sitä edessä, kun koulutus etenee ja ymmärrät paikkasi.

Puhellessaan mies hiveli, lähes hellästi, Doran klitorista, mutta huomasi kohta itsekin touhunsa ja läpsäisi kättään naurahtaen samalla, ettei nyt sentään tarvi helläksi alkaa. Ihan kuin Doraa ei olisi jo tarpeeksi nöyryytetty.

Mies laittoi sen käsiin sellaset lukittavat nahkarukkaset, joissa ei ollut edes peukaloa ja lukitsi ne huolellisesti samalla, kun irrotti viimeisetkin kahleet, jotka oli pitänyt Doran pöydällä paikoillaan. Se painoi uudelleen nappia ja vinssi alkoi palautua takaisin alas. Samalla se laittoi raskaan metallisen pannan Doran kaulaan ja lukitsi sen lukolla kiinni. Se auttoi Doran jaloilleen ja käski seurata vetämällä kettingistä, joka oli pannassa kiinni. Dora seurasi kyllä, mutta levitystangon ollessa paikallaan, kulku oli hidasta.

Kohta kuitenkin käski Doran mennä kontalleen ja jostain luukusta sisään. – Vielä vähän eteenpäin, noin.

Häkin ovi kolahti kiinni ja seuraavaksi Dora kuuli, kun se lukittiin. Nyt mies käveli Doran eteen: - Otan sulta suukapulan pois ja lyhennän huppua sen verran, että pystyt juomaan. Laitan sut nyt alkuun paastolle, kun haluan tietää tarkalleen, mitä sun sisällä on. Niin ensi alkuun täydellinen tyhjennys. Huomenna aletaan putsaamaan suolta kunnolla ja opettelemaan sun orjanimeä. Unohda siis jo Dora ja kerää voimia huomiseen orjani.

Orjan koulutus, kolmas päivä

Dora kuuli miehen eleistä, että se alkoi hermostumaan, mutta oli niin vaikea olla paikoillaan, kun se tunki jotain Doran kurkkuun ja henkikin tuntui salpautuvan.

- Nyt jumalauta se suu pysyy auki. Kyllä sun annetaan vielä hengittää, ei ole tarkoitus tappaa, vaan kouluttaa. Syväkurkku ois hyvä osata ilman kakomista.

Ja se jatkoi vaan sen jutun tunkemista kurkkuun, vaikka Dora meinasi kuolla. Varmasti meinasi. Ja tätä oli luvassa sitten ilmeisesti päivittäin. Eikä Dora yhtään tiennyt, miten kestäisi. Sen ei ollut vieläkään annettu nähdä edes vangitsijaansa. Luomet oli suljettu ilmastointiteipillä ja kun rukkaset oli edelleen käsissä, niin ei se saanut niitä itse pois. Dora oli aika avuton.

Mies auttoi sitä ihan jokapäiväisissä asioissa, kun Dora ei kyennyt itse tekemään. Eilen se oli sanonut, että putsaa Doran ja Dora oli haaveillut pitkästä lämpimästä suihkusta, että sen hiukset pestäis ja laitettais ja sais ehkä puhtaat vaatteet ja kaikkee. Mut se olikin kahlittu kontalleen johki kovalle lattialle ja sen perseeseen oli suihkutettu vettä ja odotettu, että se vesi poistuu. Tämä tehtiin vielä monta kertaa.

Eikä Dora saanut vieläkään syödäkseen. Pelkkää vettä ja spermaa. Mies puhui jostain puhdistuksesta. Kun Dora valitti, nälkää, se sanoi, "ettei tämä perkele ole mikään Hannu ja Kerttu missä siepatut lihotetaan, vaan päinvastoin. Enkä minä ole mikään noita, vaan kunnon mies". Ja sitten alkoi taas syväkurkkutreeni, jonka päätteeksi se laittoi ilmeisesti pakastetun ja sulatetun satsin spermaa Doran suuhun jollain jäätävän kokoisella ruiskulla. Ja Doran piti vielä kiittää.

Ekalla kerralla siltä oli tipahtanu pari pisaraa leualle, kun se lasti tuli niin kauhean suurella paineella, eikä Dora ymmärtänyt nopeesti niellä. Mies nosti kauheen äläkän, ettei arvolastia kannata haaskata ja oli ruoskinut Doran. Nyt Dora osasi jo nielaista nopeasti juurikaan maistelematta edes ja oli jo aika ylpee itsestään, kun oppi kerrasta.

Häkissä Dora tiesi, että sai olla rauhassa. Kun sinne vietiin, tultiin seuraavaksi vasta aamulla herättää. Tai Dora oletti, että aamulla. Mistäs se tiesi, kun ei kerta nähnyt mitään. Nyt kuitenkin tuntui, ettei ehtinyt ees nukahtaa, ku se havahtui miehen ääneen. Se kuului juttelevan jollekin toiselle. "Otin sille orjanumeron samalla, kun rekisteröin sen itselleni, niin ihan samoin, kuin ennenkin, tatuoidaan se numero sen niskaan.". Dora säikähti, häneen ei mitään tatuoitaisi.

- Hei kuule, ei mulle voi mitään tatuoida, mitä mun mutsikin sit sanoo?

- Ai luuletko vieläkin, että sitä juoppoa kiinnostaa? Sehän sut mulle myi. Tää on ihan sovittu juttu jo kaikin puolin. Se sai rahaa ja lupauksen, ettei ikinä näe sua enää. Kuule, usko pois. Mä olen parasta, mitä sulle saatto tapahtua. Kun oon kouluttanut sut, ni pääset varmaan hyvään kotiin palvelemaan sitten. Sehän ois voinut myydä sut halvalla johkin ja sun kaverit samoin tein etkoilta. Mutta ei, ainoastaan susta oli puhe, kun saavut baari-illasta kotiin. Nyt, nouse kontalleen, ni saadaan sut numeroitua. Sun uusi nimi on 888-313-044, eli varmaan hellittelynimeksi joko triplakasi tai tuplanelkku. Ehkä nelkku olisi kivampi, kun olet parhaimmillaan nelinkontin.

- No en kyllä nouse. Oot ihan hullu. Ei kait mun äiti vois. Vai voiko?

Mies painoi häkin reiästä kepillä, joka antoi sähköiskuja reisiin, perseelle, vatsalle ja joka paikkaan, kunnes tuplanelkku oli halutussa asennossa. Sitten mies laittoi rautatankoja kahleiden välistä, että lopulta tuplanelkku oli kontallaan häkin sisällä, selkä oli häkin yläreunaa vasten kiinni, eikä se voinut liikahtaa.

- No nii, vihdoin päästään työhön. Olipa vaikeeta tuplanelkku. Annas se lappu vielä, ni tulee varmasti oikein sitten, kun tää tehdään vaan kerran.

Ja niin tatuoija sai lapun ja alkoi kirjailemaan orjan selkään numeroita.

Dora ei tiennyt enää, mitä ajatella. Tämähän laittoi kaiken uuteen valoon. Ja hänet oli merkitty jo edestä raudalla ja nyt merkittiin vielä selkäkin. Ei pystyisi piiloutumaan orjan asemalta missään. Mielikuvat heitti voltteja.

Toisaalta, hänet pidettiin lämpimässä ja ilmeisesti pakollisen paaston jälkeen myös leivän syrjässä kiinni. Että ei tää nyt vielä tällä ollut selvä, Doran pitäisi ehdottomasti keskustella niistä jatkuvista raiskauksista ja ruoskimisista. Mutta eihän tämä nyt varmaan pahinta ollut, mitä saattoi sattua nuorelle naiselle, jonka koti lakkasi suojaamasta. Siinä kontallaan häkissä, kun yläpuolella tatuointikone teki työtään, Doralle tuli yhtäkkiä tosi lämmin olo. Että se mies varmaan välitti hänestä oikeasti. Äiti kyllä pyytäisi NIIIIIIN anteeksi häneltä vielä.

-Noin, älä kastele sitä viikkoon, ni paranee paremmin. Mä meen nyt, oli kiva nähä sun uus orja.

- Selvä, kiitos, kun kävit. Jos tuplanelkulla olisi tapoja, niin se varmaan kiittäisi sua kanssa. Mut se on vähän tollanen vielä. Ehkä mä jätänkin noi kepit paikoilleen sen häkkiin, ni saa nukkua kontallaan tän yön. Oppii sitte hiukan nöyryyttä.

Kun ovi oli käynyt, mies kävi katsomassa tuplanelkun selkää. Siinä oli sellanen läpinäkyvä kelmu päällä, että alla näkyvä tatuointi kyllä näkyi, mutta numerot oli suttuiset. Mies kuitenkin luotti leimaajaan, että lopputulos olisi hyvä. Tuplanelkusta tulisi vielä hyvä orja jollekin, jahka koulutus saataisiin eteenpäin, mutta miehestä tuntui, että edessä olisi pitkä tie. Ehkä parasta aloittaa heti nämä ikävämmät asiat pois tieltä. Se raotti häkin kannesta lukoilla kiinni olleen palasen pois ja otti orjan hiuksista kiinni.

Dora alkoikin heti voivotella, että voi kun se kielsi kastelemasta, kun hiukset oli varmaan jo ihan likaiset ja kamalat.

- Joo. Taidankin tehdä orjalle sitten palveluksen, kun leikkaan ne pois. Pääset eroon likaisista ja värjäyksistä ja kaikesta.

Ja samantien alkoi tuttu surina, jonka Dora muisti kampaajalta. Mies alkoi todella sheivata Doran hiuksia! Olihan se joskus sitä miettinyt, että kaikki vaan pois, niin pääsis paljon helpommalla, mutta pitihän nyt tuollanen olla oma päätös. Ei kenenkään randomin miehen. Ei vaikka sitä oliskin joskus ajatellut. Se taisi tosiaan ajatella, että se omisti Doran tai jotain. Se kone tuntui oikeastaan mukavammalta, kun hiukset lyheni ja se tuli lähemmäs päänahkaa. Sellanen rauhottava surina ja melkein niinku päänahan rapsutus samalla kertaa. Eiku pitikin olla loukkaantunut, se mies saisi vielä tuoda kukkia ja suklaaleivoksen tästä hyvästä. Joo, Dora oikein hymyili itsekseen, kun sai uuden kampauksen ja saisi vielä lepyttelyt, kun pelaisi korttinsa oikein.

- Niin, se tuplanelkku voi ajatella, että omistan sen ja on siinä ihan oikeessa. Minä saan päättää, mitä sille tapahtuu. Sen kannattaa nyt vaan oppia se heti alkuunsa. Huomenna aletaan miettiä, miten toi perse saatais sen näköiseksi, että se ois aina otillaan. Mut nyt nukkumaan orjani mun, päivä se on huomennakin vankilassa tässä. Oikeestaan, jos olet kiltisti, niin huomenna voidaan miettiä noiden teippien pois ottamista, että näkisit, mitä me muutkin. Mitäs siitä tykkäisit?

-Oi, oisinpa tosi kiitollinen, jos voisin taas nähdä. Tässähän kuvittelee jo vaikka ja mitä kaikkea.

Orjan koulutus, kolmas viikko

Orjaa oli koulutettu kolme viikkoa ja se osasi jo tosi monta juttua ihan hyvin. Mies oli vihdoin kertonut, että sitä itseään sopi kutsua herraksi ja vaikka tuplanelkku muisti vielä oman vanhan Dora-nimen, niin ei viitsinyt enää vängätä, vaan totteli kiltisti, kun tuplanelkulle puhuttiin.  Orjan tuli olla kuuliainen, nöyrä, hiljainen ja ennen kaikkea palvelualtis herralleen. Näin oli opetettu. Jos joku halusi panna kurkkuun, niin orjan piti avata suu, jos se haluttiin piiskata, sen piti asettua penkille pyllistämään ja niin edelleen. Kaikissa tapauksissa sen tuli luottaa siihen, että siitä huolehdittiin. Jos vaan oli kiltisti. No ei vaan. Herra oli sanonut, että aina. Että orjan arvo riippui sen käytöstavoista. Ja siksi sen tuli käyttäytyä aina hyvin, tai sitä rangaistaisiin ankarasti, sen omaksi parhaaksi.

Tuplanelkku kuitenkin oli ymmärtänyt, että sen koulutuksessa siirryttäisiin piankin uuteen vaiheeseen. Vaiheeseen, jossa todelliset erot tulivat paremmin esiin. Vaiheeseen, joka määrittelisi orjan tulevaisuuden lopullisesti. Sitä vähän jännitti, kun se kuitenkin halusi olla kaikkein paras kaikessa.

Kun herra tuli kellariin, jossa tuplanelkkua oli pidetty muutamat viikot, se ei voinut tervehtiä muuten kuin katsekontaktilla. Kaikki turhat sanat aiheutti aina kovennettua syväkurkkuharjoittelua ja sitä orja edelleen vähän pelkäsi. Se pelkäsi tukehtuvansa, tai että oksentais, tai jotain vähintään yhtä noloa. Se pelkäsi myös liikkuvansa vahingossa, vaikka halusi kovasti olla kiltti tyttö. Nopea vilkaisu herraan ja sitten kasvot kohti lattiaa, kuten nöyrät orjat tekevät. Se näkikin herran kädessä kettingin, jonka arveli talutushihnaksi. ”Asento” herra murahti. Tuplanelkku nousi nopeasti haaraseisontaan ja vei kädet pään taakse. Isäntä lukitsi kettingin sen kaulapantaan ja laittoi avaimen suureen renkaaseen, jossa oli monta vastaavaa. Sitten se laittoi orjansa jalkojen ääreen tavallisen, mutta kauhean ison kahvakuulan, mittaili kettinkiä ja käski orjan kyykistyä hieman. Kun tuplanelkku oli hiukan kyyryssä, herra tuntui olevan tyytyväinen ja kiinnitti kettingin siitä kohtaa kahvakuulaan toisella lukolla. ”Orja on vapautettu asennostaan, koitahan nostaa tuota kuulaa?”

Kyllä se kaksin käsin nousi, mutta kevyt se ei ollut missään tapauksessa. Kuitenkin ainoastaan nostamalla sen ylös, pääsi suoristamaan ryhtinsä ja liikkumaan. Ja se olikin sen tarkoitus. Vaikeuttaa kulkua ja opettaa kulkemaan nöyränä, pää alaspäin. Asento, jonka monet tasokkaat herrat katsoivat orjilleen soveltuvaksi.

Herra oli päättänyt viedä sen vihdoin muiden orjien joukkoon loppukoulutusta varten. Se käski tuplanelkun ottaa kuula kantoon ja seurata. Sen kummemmin asiaa esittelemättä, muutaman oven ja pitkän käytävän jälkeen herra kaivoi taas isosta avainrenkaasta sopivaa avainta oveen. Avatessaan lukkoja herra sanoi: ”Täällä on muut myyntiä odottavat orjat, saatte olla suht vapaasti, kunhan päivän tehtävät tulee tehtyä. Myynnin jälkeen tuskin tulette toisianne näkemään, niin ihan turhaa mitään sydänystäviä kuitenkaan tehdä, mut koita nyt tehdä, niinku toiset orjat sanoo, ni pärjäät ihan hyvin.”.

Näkymä sisällä oli mykistävä. Tilassa oli pieni käytävä ja 3 suurta selliä kummallakin puolella. Selleissä oli kalteriseinät ja ovet, eli minkäänlaista yksityisyyttä ei ollut kenelläkään. Valvontakamerat seurasivat herkeämättä ja tietysti muut orjat sitten lisäksi. Niitä olikin paljon. Siis todella paljon. Äkkiä katsottuna viisi joka sellissä, eli kolmisenkymmentä. Naisia, kauniita naisia paljaine rintoineen ja lyhyine hiuksineen. Osalla oli samanlainen kahle ja paino ketjun päässä, mutta isommalla osalla ei ollut muuta kuin teräksinen kaulapanta.

Herra vei tuplanelkun koppiin työntäen sitä takaraivosta kädellään ja sormien paine tuntui hassusti sen pillulla asti, mikä hämmensi sitä entisestään, että miten tuollanen kosketus voi toimia noin. Kaikissa kopeissa orjat seisoi rivissä, kuten ne oli varmaan opetettu, kuullessaan ovelta ääntä. Tuplanelkku esiteltiin ja siitä käskettiin pitää hyvää huolta. Ainoastaan kiellettiin pilluun penetrointi millään muulla kuin kielellä. Herra sanoi sen olevan vielä neitsyt ja jos tuo uniikki kalvo rikkoontuisi, ei hyvä heiluisi.

Sitten herra sanoi, että kaikki muut tulisivat saamaan kurinpalautuksensa, paitsi tuon kakkossellin asukkaat, jotka saisi tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa. Herra avasi ensimmäisen sellin lukon ja meni itse käytävän päähän, jossa roikkui erilaisia raippoja, floggereita ja ruoskia vierekkäin. Sellin asukkaat tulivat jonossa sellistä ja ensimmäinen asettui keskelle lattiaa hajareisin seisomaan, kädet ristissä takaraivolla. Herra otti tavallisen ratsupiiskan ja vei sen orjan silmien eteen, ”montako orja on ansainnut?” hän kysyi. Orja vastasi, että kymmenen herra. Ja herra totesi, että laitetaan kaksikymmentä, koska on uutta yleisöäkin. Ensimmäiset kymmenen tuli rinnoille ja sitten sen käskettiin kääntyä ja toiset kymmenen selkään, perseelle ja reisille. Iskut oli kovia, ei mitään sinnepäin huitaisuja, vaan todella täsmällisiä iskuja ja orjalla oli jokaisesta jälki todisteeksi kehollaan. Se jäi seisomaan siihen käytävälle toiselle puolelle ja toisen puolen jonosta seuraava meno seisomaan samaan paikkaan, samaan asentoon.

Tuplanelkku katsoi hämmentyneenä, kun jonosta yksi kerrallaan asettui seisomaan herran eteen. Osalla oli kettingissä myös kuula, jonka he huolellisesti laskivat alas ja ainakin näytti siltä, että herra oli heille hieman hellempi. Saipa yksi kurituksen ihan pelkästään herran kädellä, ilman minkäänlaista välinettä. Kun taas yhdelle, joka oli ilman kuulaa, näytettiin pitkää ruoskaa ja vaikka se selvästi pelkäsi tuota välinettä ja pyysi vain yhtä, se saikin kolme iskua. Vaikka tilassa oli niinkin paljon naisia, herran läsnäolo aiheutti sen, ettei yksikään puhunut. Ainoat äänet kuuluivat, kun ruoska iskeytyi ihoon ja osa orjista ei voinut estää kivun parahduksia kuulumasta ääneen.

Kun sellin kaikki asukkaat oli ruoskittu, ne palasivat jonossa kiltisti selliinsä ja herra avasi seuraavan sellin. Sitten oli niiden vuoro mennä jonossa saamaan kurinpalautusta. Ja niin edelleen. Jonojen kulkiessa ohi, tuplanelkku ehti katsoa naisia tarkemmin. Kaikkien hiukset oli luonnollisen väriset, siilistä liki polkkatukkaan. Osalla oli kehollaan paljon raitoja, osalla vaan muutama. Kuitenkaan he eivät olleet päästäneet juuri ääntäkään ja jonkinlainen sisäinen voima, jopa ylpeys vallankin palaavilla, olisi vaikea päihittää. Sillä kaikki tuo olisi tuplanelkulla vielä edessä. Se oli lievästi sanottuna kauhuissaan.

Mutta eihän se reppana edes tiennyt, että sillä oli ihan omiakin murheita sellissään edessä. Niistä lisää myöhemmin;)

Orjan koulutus, valmista kauppatavaraa

Herran lähtiessä selliosastolta, toiset orjat toimivat aiemmin oppimaansa tapaan; yksi kävi makaamaan lattialle selin, nosti jalat koukkuun ja erilleen ja toiset painoivat tuplanelkun polvilleen sen haaroväliin ja käskivät nuolla. Tuplanelkku oli kauhuissaan, se ei ollut ikinä nuollut, eikä sitä oltu nuoltu. Joku laittoi kätensä siihen väliin, veti häppäreitä erilleen ja hiplasi makaavan klitorista ja käski nuolla siitä ja ympäriltä. Kun tuplanelkku ei vieläkään tajunnut aloittaa, se sai kivuliaan litsarin, eikä sitten auttanut muu kuin totella. Se alkoi nuolla ensin varovaisesti ja maisteli outoa, jotenkin suolaista, makua. Se otti ohjeet vakavasti ja kokeili erilaisia tekniikoita, kun vihdoin tajusi nuoltavan reaktioista, mitä sen tuli tehdä.  Jos siis pillua piti nuoleman, niin oli parasta ryhtyä kaikkein parhaaksi pillunnuolijaksi, koska ei tiennyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Se kuljetti taidokkaasti kieltään klitoriksen ympärillä, työnsi sitä välillä pilluun sisällekin ja otti sormet avuksi, kun kieli ei ylttänyt tarpeeksi syvälle. Samaan aikaan joku oli kastellut sormensa omassa suussaan ja alkoi hieroa tuplanelkun persettä. Se läpsi ja runkkasi ja toinen yritti vaan pitää perseen paikallaan ja tehdä töitä suullaan. Kun kieli ja sormet alkoi ymmärtää jutun jujun, toinen laukesi siihen tuplanelkun eteen. Se huusi ja tärisi ja veti polvet yhteen niin nopeaan, että olisi päähän sattunut, jos olis välissä ollut, mutta toipumisaikaa ei annettu, vaan tuplanelkun eteen tuli toinen orja ja sen annettiin ymmärtää, että sama homma.

Tämä tosin halusikin hampaita ja joku muu ilmeisesti jatkoi tuplanelkun perseellä leikkimistä, kun otteet muuttuivat. Tuplanelkku tajusi, että tämän jälkeen sellissä olisi enää kaksi muuta ja päätti panna parastaan. Se käytti hampaita ja raapi sisäreisiä ja koko ajan sen persettä rassattiin. Sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimia. Herra oli käskenyt totella toisia orjia ja se oli uusin tulokas; ilmeisesti uudet oppi paikkansa porukassa näin. Muissa selleissä oli menossa samanlaiset menot ja naiset voihki ja kannusti ja tulokkaat teki töitä. Tuplanelkku kyllä ymmärsi, että tämä oli hyvää koulutusta sille. Pylly venyisi toivottavasti hiukan, eikä ehkä sattuisi ihan niin paljon sitten tositoimet, eikä sitä tiennyt, ketä kaikkia orja joutuisi tulevassa kodissa nuolemaan ja tyydyttämään. Tähän nyt työstettävään pilluun ei kyllä riittänyt mikään. Kun sitä sormetti, se työnsi niin voimallisesti vastaan, että tuplanelkku päätti tunkea sinne koko käden. Ja niin se vain menikin. Tuplanelkku oli rannetta myöten toisen naisen pillussa! Ja toinen uikutti ja laukesi ja ruikki samalla squirtit naamalle. Sitten vaihdettiinkin paikkaa, kun lattia kastui ja taas tuli uusi pillu kasvojen eteen.

Näin meni reilu viikko, että herra kävi päivittäin piiskaamassa kaikki, ja sen jälkeen joka sellin tuorein tulokas alkoi tyydyttämään toisia orjia. Se oppi kaikista jotain, mikä toimi just niille ja oli oikein ylpeä itsestään, kun ylitti itsensä joka kerta. Eikä kukaan koskenut tuplanelkun pilluun, koska herra oli kieltänyt ja orjista oli kiva vaan kiusata sitä samalla, kun se nuoli ja imi.

Sitten se tuli. Päivä, jota tavallaan kaikki odotti, mutta myös jännitti. Käskettiin peseytyä ja valmistautua. Huutokaupassa monen orjan tulevaisuus lyötäisiin lukkoon. Naiset ei tienneet, kuka pääsisi mihinkin ja kuulisiko heistä enää koskaan, mutta luonnollisesti kaikilla oli tietysti päällimmäisenä mielessä vaan oma tulevaisuus.

Ostajia alkoi saapua paikalle, osa yksin, osa puolisoiden, jopa perheiden kanssa. Toisilla oli myös omia orjia mukanaan, ihan kuin perinteinen markkinapäivä siis. Huutokauppa ei ollut ensimmäinen herrallekaan, se oli hakenut kettinkiä lisää ja lukinnut kaikki orjat viiden sarjoihin ja kuljettanut ne pitkässä jonossa ylös saliin. Orjat seisoivat rivissä, katseet laskettuina varpaisiin. Niiden edessä oli parin metrin väli ja siinä oli maalarinteipillä vedetty raja lattiaan. Lähemmäs ei ollut suotavaa mennä.

Tuplanelkku ja muut, joilla vielä hetki sitten oli ollut paino kannettavanaan, olivat viimeisessä kettingissä. Herra myisi ne vasta lopuksi, jos kysyntää olisi enemmän kuin koulutuksen hyvin jo päättäneitä. Näin ollen se ja muut nyyppäorjat saisivat seurata koko huutokaupan ajan tapahtumia sivusta. Salin kellon lyödessä kaksitoista kertaa, herra toivotti ostajat tervetulleeksi ja kertasi säännöt.”Orjat olivat kaikki puhtaita taudeista, ravittu riittävästi ja ne oli koulutettu asioista perillä olevien, yleistä kunnioitusta nauttivan, vanhan kaartin sääntöjen mukaisesti. Voittava huuto piti sisällään orjan rekisterikirjan, jossa näkyi luovutus tälle päivälle, teräksisen kaulapannan ja sen avaimen sekä tietysti elinikäisen omistusoikeuden orjaan itseensä sekä sen mahdollisiin tuleviin jälkeläisiin”.

Mikrofonin otti erillinen meklari, jolla oli lista orjien numeroista järjestyksessä. Meklari aloitti sanomalla numeron ja herra kävi irrottamassa kyseisen orjan kettingistä ja kokeili samalla avainta pantaan. Orjan tuli kävellä meklarin viereen ja pyörähtää hitaasti ympäri, jotta ostaja näkivät paremmin sen myös takaa. Lähtöhinta oli 500 badusmia, satasen korotuksin mennään.

Ja näin alkoi orjahuutokauppa. Toisten hinta nousi jopa kahteen tuhanteen, halvin taisi mennä kuudellasadalla, mutta kaikki meni ja paikalla oli vieläkin huutajia. Herran ei siis auttanut kuin mennä hakemaan lisää rekisteripapereita arkistosta ja lainata meklarin mikkiä, johon kajautti syvän tummalla äänellään: ”Sitten helmet pohjalla, näiden peruskoulutus on valmis, mutta muuten lopputulokseen on vielä mahdollista vaikuttaa. Ovat viimeisimpiä tulokkaita kuitenkin ja ainakin parilla on vielä neitsyyskin tallella”.

Kun meklari sanoi numerot 888-313-044, tuplanelkku tiesi, että oli sen vuoro mennä. Sillä oli ilmastointiteippi liimattu haaroväliin neitsyyden merkiksi ja sen lähtöhinta oli 5000 badusmia. Tuplanelkkua jännitti ihan huolella, kun se teki oman pyörähdyksensä meklarin vieressä ja kaupankäyntiä oli mahdoton seurata, kun huudot sinkoili edes takaisin, mutta hetken päästä vierestä jyrähdettiin: ”myyty, 12000 badusmia”. Ja joku vanha mies tuli kiinnittämään oman kettinkinsä sen kaulaan ja talutti pois. Vanha herra talutti sen parkkipaikalle ja avasi auton ovet kaukosäätimellä. Kun tuplanelkku koitti avata pelkurin puolen ovea, ostaja sanoikin, ettei se saanut sinne mennä. Sen sijaan se avasi takapaksin, jossa oli koirien kuljetushäkki ja käski orjan sinne odottamaan, kun menisi hakemaan vielä sen paperit. Kun takapaksi kolahti kiinni, se tirautti pienen itkun, kun se mietti tulevaisuuttaan lohduttomana.